Vaalitaan mielenterveyttä

Tarvitsemme parempia mielenterveyspalveluita. Apua pitää saada helpommin ja nopeammin. Matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita tulee olla kattavasti tarjolla ja apua tulee saada myös vakaviin mielenterveysongelmiin. Laajennetaan terapiatakuuta, poistetaan stigmaa ja helpotetaan hoitoon pääsyä.

Panostetaan ennaltaehkäisyyn

Hoidon painopiste on siirrettävä ennaltaehkäisyyn. Tämä säästää rahaa ja parantaa yleistä terveydentilaa, kun kalliita erikoissairaanhoidon palveluita tarvitsee harvempi. Syrjimättömät ja maksuttomat palvelut mahdollistavat kaikkien pääsyn sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin. Panostetaan parempaan seksuaaliterveyteen.

Feminismiä aluevaltuustoon

Parannetaan hoiva-alan palkkatasoja ja työoloja. Panostetaan hyvään johtamiseen. Puolustetaan päätöksenteossa kaikista heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hoitoon pääsyä.

Ilmastotekoja hyvinvointialueelle

Luodaan askelmerkit hyvinvointialueen hiilineutraalisuudelle ja kestävyyskriteerit hankinnoille sekä edistetään kiertotaloutta.

Luontoa suojeleva Espoo

Rakennetaan viihtyisää kaupunkia ja kohtuuhintaisia koteja hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrelle, suojellen samalla arvokasta lähiluontoa. Perustetaan uusia luonnonsuojelualueita. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja suojellaan pölyttäjiä.

HSL-lippujen hintoja tulee laskea

Olen useaan otteeseen vastustanut lippujen hintojen korotusta ja leikkauksia nykyisiin linjoihin. Joka kolmannella espoolaisella ei ole autoa, mutta vain Vihreät ovat puolustaneet edullista joukkoliikennettä. Espoo kuuluu myös autottomille, rakennetaan lisää raiteita ja parannetaan kulkuyhteyksiä etenkin Espoon sisällä.

Hiilinegatiivinen Espoo

Seuraavalla valtuustokaudella päätetään saavuttaako Espoo tavoitteensa olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tämän jälkeen Espoon tulee olla hiilinegatiivinen eli sitoa enemmän päästöjä kuin tuottaa niitä. Puolitetaan eläinperäisen ruoan käyttö ja luodaan kysyntää suomalaisille kasvisproteiineille, panostetaan pyöräilyyn ja kävelyyn sekä säästetään luonnonvaroja ottamalla käyttöön kiertotalousratkaisuja, mahdollistetaan polttovapaa lämmöntuotanto mm. pienydinvoima.

Feministinen Espoo

Minun Espooni tekee tinkimätöntä tasa-arvotyötä ja on antirasistinen. Feministisessä kunnassa jokaisella on mahdollista elää turvallisesti ja toteuttaa itseään. Rakennetaan turvallista kaupunkia kaikille, torjutaan alueellista segregaatiota sekä nostetaan naisvaltaisten alojen palkkoja varhaiskasvatuksesta perusopetukseen.

Laajempi vastaus instagramissa nousseeseen kysymykseen yritystuista leikkaamisesta.

Valtion yrityksille myöntämät tuet voidaan jakaa kahteen kategoriaan, suorat yritystuet, joissa valtio antaa rahaa yrityksille, sekä verotuet, joissa valtio ei anna rahaa suoraan, mutta verottaa yrityksiä vähemmän kuin normaalisti verotetaan.

Molemmissa näissä valtio käytännössä tukee yrityksiä, mutta koska mekanismi on eri (antaa rahaa vs ei ota rahaa pois), näitä tarkastellaan usein erillään toisistaan. Käytännössä molemmat ovat kuitenkin valtion menoja, toinen konkreettisena menona ja toinen toteutumattomina tuloina ja näin pois muualta valtion budjetista, kuten koulutuksesta.

On tärkeää tarkastella, mihin tukea annetaan. On tukia, joita annetaan yrityksen perustamiseen tai uuden kehittämiseen, eli ns. innovaatiotuet. Nämä ovat usein hyviä tukia, kunhan ne saadaan kohdistumaan oikeasti sellaiseen toimintaan, jota ei tapahtuisi ilman valtion erillistä tukea. Menestyvillä yrityksillä tulisi aina olla omia kehityshankkeita ilman, että valtio erikseen tukee niitä. Joissain tapauksissa esimerkiksi uusia tuotteita, kansainvälisille markkinoille pyrkimistä tai isompia hankkeita, vaikkapa uutta tehdasta, ei välttämättä pysty toteuttamaan täysin ilman valtion tukea. Raja, mikä tuki on tarpeellista ja mikä ei, on häilyvä.

Joitakin tukia annetaan käytännössä nykyisen toiminnan ylläpitämiseen, eli ns. säilyttävä tuki. Tämä on perusteltua yhteiskunnalle välttämättömien toimintojen ylläpitämiseen. Mutta itse en pidä esimerkiksi pienten lentokenttien valtiontukea hyvänä tukena, vaan sen voisi kohdistaa järkevämmin, esimerkiksi raideliikenteen kehittämiseen.

Yksi ongelma säilyttävissä tuissa on, että ne voivat haitata kilpailua ja siten vääristää markkinoita. Jos jokin tietty yritys tai toimiala saa tukea, mutta sen kanssa kilpailevat tahot eivät, valtio vääristää kilpailuasetelmaa. Esimerkkinä lihantuotanto, jota valtio tukee, vs. kasviproteiinin tuotanto, jota valtio ei tue samalla tasolla. Toisena esimerkkinä alueelliset tuet, joilla tyypillisesti tuetaan harvemmin asutuilla alueilla harjoitettavaa yritystoimintaa, vaikka tuote menisi Etelä-Suomen kaupunkien markkinoille. Vaikka alueelliset tuet voidaan kokea tärkeiksi paikallisesti, ei ole päivänselvää, että nettovaikutus olisi Suomen kannalta positiivinen.

Vihreät on esittäneet etenkin ympäristölle haitallisten yritystukien karsimista. Näitä tukia siis saavat yritykset, joiden toiminta saastuttaa ympäristöä tai tuhlaa luonnonvaroja, verrattuna kilpailijoihin, jotka toimivat kestävämmin. Esimerkkinä dieselpolttoaine ja työkoneiden kevyt polttoöljy nauttivat normaalia kevyemmästä verotuksesta.

Yritystukia on pyritty aiemmin karsimaan mutta työryhmä ei saanut mitään konkreettista aikaiseksi. Osasyynä tähän oli eturyhmäpolitiikka, kaikki tukia saavat tahot vastustivat itseensä kohdistuvia leikkauksia, ja konsensusta ei saavutettu. Ongelma on vaikea, ja meidän täytyy löytää poliittista rohkeutta sitoutua karsimiseen. Suomen vakaa yhteiskunta ja koulutettu työvoima ovat parasta mahdollista yritystukea, suoria tulonsiirtoja yrityksille voitaisiin vähentää.

Vihreiden energiavisiossa tuulivoiman määrä nousisi valtavasti, nykyisestä 8 TW/a (teravattia vuodessa), lukemaan 100 TW/a.

Viime vuonna tuulivoimakapasiteettimme kasvoi 75 prosentilla. Tällä tahdilla on mahdollista, että tuulivoima olisi merkittävin sähköntuotantotapa Suomessa 2035. Etenkin, kun tällä hetkellä merituulivoiman rakentamista hidastaa tällä hallituskaudella valmistellun kiinteistöverouudistuksen kaatuminen. Uudistus olisi laskenut merituulivoiman kiinteistöveron maatuulivoiman tasolle.  Merituulivoima tarvitsee vähemmän maapinta-alaa, eikä sen vuoksi tarvitse hakata metsää, ja sen sähköntuotanto on tasaisempaa.

Suomella on osaamista nousta merkittäväksi toimijaksi tuulivoiman tuotannossa. Tuulivoiman mittava lisääminen on välttämätöntä, jos haluamme saavuttaa 2035  hiilineutraaliustavoitteen, minkä lisäksi tuulivoima voisi olla ratkaisu monien kuntien talousongelmiin. Tuulivoimaloista maksetaan kiinteistöveroa ja pienille kunnille tämä voi olla merkittävimpiä tuloja. Jo nyt monissa kunnissa tuulivoimalat rahoittavat merkittävästi kouluja ja sotepalveluita.

Tuulivoimaa rakennetaan ilman valtion tukia, mutta rakentamista voidaan helpottaa ja nopeuttaa sujuvoittamalla lupakäsittelyä ja ottamalla käyttöön yhden luukun taktiikan myös tuulivoimalahankkeille. Samoin alueellisen tasa-arvon lisäämiseksi Itä-Suomen tutkaongelmaan tulee löytää ratkaisu yhdessä puolustusvoimien kanssa. Tuulivoimantuotanto hajauttaminen alueellisesti tasaisi tuulivoiman tuotantoa ajallisesti ja jakaisi hyötyjä laajemmalle.

Tulevina vuosina tuulivoimasta voi olla ylitarjontaa, jolloin runsas tuulivoiman tuotanto laskee sähkön hintaa ja sitä kautta tuulivoiman tuottavuutta. Tämä voi vähentää hetkellisesti investointeja tuulivoimaan. Jos Suomi aikoo tulevaisuudessa olla merkittävä fossiilittoman sähkön tuottaja, tähän kehitykseen olisi hyvä vastata.

Yksi mahdollisuus, jos nyt esitetyn windfall-veron toteutusta halutaan jatkaa, olisi että valtio verottaa ylisuuria voittoja, mutta samalla takaisi myös pohjahinnan sähkölle. Tämä vakauttaisi sähkömarkkinoita siihen asti, että kulutusjoustoa on saatu kehitettyä riittävästi mm. rakentamalla vedyntuotantolaitoksia sekä teollisuuden ja kansalaisten investoinneilla kulutusjoustoon. Näiden tukia voitaisiin myös rahoittaa windwall-verolla. Jos vero toteutetaan, tärkeintä on pitää huolta sen reiluudesta, ja siitä, että se ei estä investointeja uuteen fossiilittoman energiantuotantoon.

Investoimalla nyt tuuli- ja ydinvoimaan Suomi voi tulevaisuudessa olla maa, joka tuottaa fossiilittomalla sähköllä ja vedyllä valmistettuja vientituotteita, kuten terästä ja lannoitteita. Näin rahoitamme hyvinvointivaltiota jatkossakin.

Valtion velkaantumiseen tulee suhtautua vakavasti, mutta samalla on hyvä ymmärtää mitä valtion velka oikeastaan on ja mihin se vaikuttaa. Samoin kuin muistakin veloista, valtion velasta maksetaan korkoa ja mitä enemmän lainaa on, sitä suurempi korkokin on. Korkojen maksuun käytetty raha on pois muualta. Suuri laina myös vaikeuttaa lisälainan saantia jos sitä tarvittaisiin.

Miksi valtio sitten ottaa velkaa? Viime vuosina valtionvelka on kasvanut koronan ja Venäjän hyökkäyssodan takia. Tämä lainanotto on ollut perusteltua, sillä jos valtio ei olisi ottanut velkaa tilanteen helpottamiseksi, olisi taloudellinen kriisi osunut kansalaisiin. Yllättävissä kriiseissä on järkevää, että valtio ottaa lainaa ja vakauttaa taloutta sen sijaan, että talouden annettaisiin heikentyä. Kriisistä toipuminen tällä tavalla on nopeampaa kuin ilman elvytystä. Samalla periaatteella valtio voi vähentää velkaa silloin, kun taloudella menee hyvin.

Jos seuraavalla hallituskaudella ei tule samanlaisia kriisejä, onkin järkevää, että valtion velkaa lyhennetään. Samalla tulee ymmärtää, että leikkaaminen esimerkiksi koulutuksesta, tutkimuksesta tai sotesta ei ole kestävä ratkaisu pitkällä aikavälillä.

Kun mietitään Suomen tulevaisuutta, on selvää että tarvitsemme investointeja yhteiskunnan kehittämiseksi, niin fossiilittoman energian rakentamiseen kuin nuorten mielenterveyskriisin ratkaisemiseen. Jos nämä investoinnit jätetään tekemättä, heikennämme pitkässä juoksussa valtion taloutta. Siksi investointivelka tulisi nähdä erillisenä ns. syöntivelasta, jota otetaan juoksevien kulujen kattamiseen. Samalla meidän on muistettava miten haavoittuvassa asemassa monet pienituloiset ovat, heihin velkaantumisen taittamiseen tähtäävät toimet ovat usein osuneet kipeimmin.

Leikkausten sijaan tarvitsemme rakenneuudistuksia ja panostuksia vihreään siirtymään, jotta valtion tuloja voidaan kasvattaa ja menoja pienentää. Kun säästöjä etsitään, voidaan leikkaaminen aloittaa ympäristölle haitallisista yritystuista, kuten teollisuuden energiaverojen palautuksesta sekä esimerkiksi lihan- ja maidontuotannon tuista.

Itse leikkaisin yritystuista noin puolet ja laittaisin tämän rahan koulutukseen. Koulutettu ja hyvinvoiva työvoima on parasta yritystukea mitä valtio voi tarjota. Loput yritystuista tulisi keskittää yrityksen aloittamisen ja investointien tukemiseen.

Samalla tuloja voidaan hakea rakentamalla fossiilitonta energiaa ja houkuttelemalla uusia investointeja Suomeen. Pitkän aikavälin tehokkuutta ja kilpailukykyä voimme kasvattaa parantamalla kansanterveyttä ja panostamalla koulutukseen.

On ollut valtavan palkitsevaa saada toimia valtuutettuna ja edistää itselleni tärkeitä asioita kuten luontoa ja ilmastoa, tasa-arvoa ja joukkoliikennettä, kaupunginhallituksessa, konsernijaoston varapuheenjohtajana ja kaupunginhallituksen edustajana tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustoimikunnassa.

Aloittaessani uutena valtuutettuna oli hyppy suoraan kaupunginhallitukseen tehokas tapa oppia kuinka politiikkaa tehdään Espoossa. Tätä osaamista ja tietoa haluan hyödyntää jatkossakin vielä paremmin.

Puolustetaan joukkoliikennettä, pidetään kiinni ilmastotavoitteista, rakennetaan riittävästi asuntoja ja kouluja kaikille eikä tingitä ihmisoikeuksista.

Vihreisiin minut on tuonut luonnon ja ympäristön suojeleminen. Olen kasvanut metsän keskellä ja mulle tärkeintä politiikkaa on aina ollut ilmastokriisin torjunta. Olen feministi, ja mielenterveysteemat ovat mulle henkilökohtaisesti tärkeitä. Toimin Länsi-Uudenmaan aluevaltuutettuna, sekä Espoon kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen varajäsenenä. Aiemmin puheenjohtanut Vihreitä nuoria.

Ennen Vihreiden nuorten puheenjohtajuutta toimin energia-asiantuntijana ja tällä hetkellä viimeistelen opintojani Aalto-yliopistossa Advanced Energy Solutions -maisteriohjelmassa. Kandiopintoni tein puunjalostuksesta, ja olen työskennellyt mm. paperitehtaalla ja vaarallisen jätteen vastaanotossa. Maatalousyrittäjäperheessä kasvaneena suomalainen ruoantuotanto ja huoltovarmuus ovat asioita, joita haluan turvata.

Aluevaalit

Ensimmäinen aluevaltuustokausi on päättymässä ristiriitaisissa tunnelmissa. On ollut sekä merkityksellistä että vaikeaa olla käynnistämässä historiallista hyvinvointialueuudistusta.

Hyvinvointialueiden kädet ovat sidotut, kun budjetti päätetään muualla, ja valtuutettujen työksi jää lähinnä leikkausten kohdentaminen. Etenkin, kun hallitus on halunnut pitää säästöjen aikataulun liian tiukkana.

Olen konkreettisesti nähnyt, kuinka tärkeää on, että Vihreät ovat olleet mukana puolustamassa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.

Vihreät ovat torjuneet leikkauksia vammaisilta, omaishoitajilta, perheiltä ja lastensuojelusta, sekä kohtuullistaneet asiakasmaksujen korotuksia erityisesti paljon palveluita käyttävien ihmisten osalta.

Vihreät ovat myös panostaneet ennaltaehkäisyyn erityisesti mielenterveyspalveluissa. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on nyt 30 psykologia enemmän kuin lähtötilanteessa.

Kuluneella kaudella olen toiminut Vihreän ryhmän ensimmäisenä varapuheenjohtajana, ja edustanut Vihreitä ryhmien välisissä neuvotteluissa.

Valtuutettuna olen tehnyt aloitteita mm. matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden toteutumisesta jokaisen kunnan alueella sekä kuntien vaatimien lääkärinlausuntojen yhdenmukaisuuden selvittämisestä.

Lisäksi Vihreät jättivät ryhmäaloitteen lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi hyvinvointialueella.

Kun kuitenkin pohdin asiaa pidempään mietin että miksi Suomi ei voisi olla vegaaninen? On poliittinen valinta että Suomessa saa kasvattaa sikoja pienissä häkeissä mutta koirille samat olot eivät olisi hyväksyttäviä. On poliittinen päätös että Suomessa turkistarhaus on laillista vaikka useimmat muut maat ovat sen jo kieltäneet.

Tavoitteena vegaaninen Suomi tuo esiin tämän poliittisen päätöksen, se että jokin on juurtunut syvälle yhteiskuntaan ei poista sitä että taustalla on tietoinen päätös joka ylläpitää nykyistä systeemiä eikä sen muuttaminen ole luonnonlakien vastaista.

Entä jos Suomi tosiaan olisi vegaaninen miltä se näyttäisi?

Ensinnäkin muutos tulisi olemaan asteittainen jolloin siirtymätuilla ja maataloustukien uudelleen ohjauksella lakkautettaisiin valtion tuet eläinperäiselle tuotannolle. Julkisen sektorin hankintoja tulisi myös ohjat kohti vegaanisuutta (laitosruokailu yms) Samalla voisimme panostaa biodiversiteettiin, omat vanhempani voisivat toimia esimerkiksi asiantuntijoina pölyttäjien ja järvien tilanteen parantamiseksi tai harvinaisia laiduntamiseen perustuvia elinympäristöjä voitaisiin ylläpitää eläinten ehdoilla.

Kun erilaiset lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden korvikkeet yleistyisivät syntyisi uusia tehtaita ja sitä kautta työpaikkoja. Samalla voisimme parantaa kansanterveyttä ja lisätä vientiä. On myös mahdollista,

että esimerkiksi laboratoriossa kasvatettu keinoliha syrjäyttää eläinperäisen lihan nopeastikin, jos soluista kasvatettua nugettia ja broilerista tehtyä nugettia ei erota toisistaan ja hinnasta saadaan kilpailukykyinen miksi enää sallisimme kärsimyksen tuottamisen broilereille?

Vaikka vegaaninen Suomi ei tule olemaan vielä pitkään aikaan todellisuutta ei se ole kuitenkaan mahdottomuus, seuraavat askeleet tulevat olemaan turkistarhauksen kieltäminen ja eläinlain uudistaminen kunnianhimoisemmaksi. On täysin oma päätöksemme kuinka kohtelemme eläimiä ja luontoa, hyödykkeinä vai tuntevina ja elollisina olentoina.

Mun vastaus on jälkimmäinen, tehokkaimmin tämä toteutuisi laajentamalla tuottajien vastuuta tuottamastaan tavarasta. Entä jos jokainen vaatetuottaja olisi vastuussa tuottamiensa vaatteiden kierrättämisestä? Entä jokainen elektroniikka, huonekalu tai leluja tuottava yritys?

Jos yrityksillä olisi vastuu myös kierrättää valmistamansa tuotteet se pakottaisi muuttamaan tuotesuunnittelua niin että esineet pysyisivät mahdollisimman pitkään käytössä ja ne olisi helppo korjata ja kierrättää.  

Kiertotalous kehittyisi kun yrityksen voisivat alkaa ostaa ja myydä myös käytettyjä tuotteitaan ja monet yritykset ovat jo siirtymässä tähän, mm. varusteleka sekä Iittala ostavat molemmat vanhoja tuotteitaan ja myyvät ne eteenpäin. Vaihtoehtoisesti tavarat olisivat helposti kierrätettävissä sillä jätemaksut kohdistuisivat tuottajiin. Ne tuotteet mitkä eivät menisi kumpaankaan kategoriaan olisivat kalliimpia tai niiden tuottaminen ei olisi kannattavaa.

Samalla voisimme luoda uusia työpaikkoja kun korjauspalvelut yleistyisivät, Suomen vahvuus on korkea osaaminen, meidän on helpompi suunnitella tuotteet uudestaan kuin kilpailla syytämällä luonnonvaroja mahdollisimman halvalla markkinoille.

Vaikka yksilön teoilla on väliä on kuitenkin politiikan muuttaminen kaikista tehokkain tapa edistää kiertotaloutta sekä kestäviä elämäntapoja meille kaikille.