Yritystuista

Laajempi vastaus instagramissa nousseeseen kysymykseen yritystuista leikkaamisesta.

Valtion yrityksille myöntämät tuet voidaan jakaa kahteen kategoriaan, suorat yritystuet, joissa valtio antaa rahaa yrityksille, sekä verotuet, joissa valtio ei anna rahaa suoraan, mutta verottaa yrityksiä vähemmän kuin normaalisti verotetaan.

Molemmissa näissä valtio käytännössä tukee yrityksiä, mutta koska mekanismi on eri (antaa rahaa vs ei ota rahaa pois), näitä tarkastellaan usein erillään toisistaan. Käytännössä molemmat ovat kuitenkin valtion menoja, toinen konkreettisena menona ja toinen toteutumattomina tuloina ja näin pois muualta valtion budjetista, kuten koulutuksesta.

On tärkeää tarkastella, mihin tukea annetaan. On tukia, joita annetaan yrityksen perustamiseen tai uuden kehittämiseen, eli ns. innovaatiotuet. Nämä ovat usein hyviä tukia, kunhan ne saadaan kohdistumaan oikeasti sellaiseen toimintaan, jota ei tapahtuisi ilman valtion erillistä tukea. Menestyvillä yrityksillä tulisi aina olla omia kehityshankkeita ilman, että valtio erikseen tukee niitä. Joissain tapauksissa esimerkiksi uusia tuotteita, kansainvälisille markkinoille pyrkimistä tai isompia hankkeita, vaikkapa uutta tehdasta, ei välttämättä pysty toteuttamaan täysin ilman valtion tukea. Raja, mikä tuki on tarpeellista ja mikä ei, on häilyvä.

Joitakin tukia annetaan käytännössä nykyisen toiminnan ylläpitämiseen, eli ns. säilyttävä tuki. Tämä on perusteltua yhteiskunnalle välttämättömien toimintojen ylläpitämiseen. Mutta itse en pidä esimerkiksi pienten lentokenttien valtiontukea hyvänä tukena, vaan sen voisi kohdistaa järkevämmin, esimerkiksi raideliikenteen kehittämiseen.

Yksi ongelma säilyttävissä tuissa on, että ne voivat haitata kilpailua ja siten vääristää markkinoita. Jos jokin tietty yritys tai toimiala saa tukea, mutta sen kanssa kilpailevat tahot eivät, valtio vääristää kilpailuasetelmaa. Esimerkkinä lihantuotanto, jota valtio tukee, vs. kasviproteiinin tuotanto, jota valtio ei tue samalla tasolla. Toisena esimerkkinä alueelliset tuet, joilla tyypillisesti tuetaan harvemmin asutuilla alueilla harjoitettavaa yritystoimintaa, vaikka tuote menisi Etelä-Suomen kaupunkien markkinoille. Vaikka alueelliset tuet voidaan kokea tärkeiksi paikallisesti, ei ole päivänselvää, että nettovaikutus olisi Suomen kannalta positiivinen.

Vihreät on esittäneet etenkin ympäristölle haitallisten yritystukien karsimista. Näitä tukia siis saavat yritykset, joiden toiminta saastuttaa ympäristöä tai tuhlaa luonnonvaroja, verrattuna kilpailijoihin, jotka toimivat kestävämmin. Esimerkkinä dieselpolttoaine ja työkoneiden kevyt polttoöljy nauttivat normaalia kevyemmästä verotuksesta.

Yritystukia on pyritty aiemmin karsimaan mutta työryhmä ei saanut mitään konkreettista aikaiseksi. Osasyynä tähän oli eturyhmäpolitiikka, kaikki tukia saavat tahot vastustivat itseensä kohdistuvia leikkauksia, ja konsensusta ei saavutettu. Ongelma on vaikea, ja meidän täytyy löytää poliittista rohkeutta sitoutua karsimiseen. Suomen vakaa yhteiskunta ja koulutettu työvoima ovat parasta mahdollista yritystukea, suoria tulonsiirtoja yrityksille voitaisiin vähentää.