Miksi valtio ottaa velkaa? -ja mihin sitä pitää käyttää?

Valtion velkaantumiseen tulee suhtautua vakavasti, mutta samalla on hyvä ymmärtää mitä valtion velka oikeastaan on ja mihin se vaikuttaa. Samoin kuin muistakin veloista, valtion velasta maksetaan korkoa ja mitä enemmän lainaa on, sitä suurempi korkokin on. Korkojen maksuun käytetty raha on pois muualta. Suuri laina myös vaikeuttaa lisälainan saantia jos sitä tarvittaisiin.

Miksi valtio sitten ottaa velkaa? Viime vuosina valtionvelka on kasvanut koronan ja Venäjän hyökkäyssodan takia. Tämä lainanotto on ollut perusteltua, sillä jos valtio ei olisi ottanut velkaa tilanteen helpottamiseksi, olisi taloudellinen kriisi osunut kansalaisiin. Yllättävissä kriiseissä on järkevää, että valtio ottaa lainaa ja vakauttaa taloutta sen sijaan, että talouden annettaisiin heikentyä. Kriisistä toipuminen tällä tavalla on nopeampaa kuin ilman elvytystä. Samalla periaatteella valtio voi vähentää velkaa silloin, kun taloudella menee hyvin.

Jos seuraavalla hallituskaudella ei tule samanlaisia kriisejä, onkin järkevää, että valtion velkaa lyhennetään. Samalla tulee ymmärtää, että leikkaaminen esimerkiksi koulutuksesta, tutkimuksesta tai sotesta ei ole kestävä ratkaisu pitkällä aikavälillä.

Kun mietitään Suomen tulevaisuutta, on selvää että tarvitsemme investointeja yhteiskunnan kehittämiseksi, niin fossiilittoman energian rakentamiseen kuin nuorten mielenterveyskriisin ratkaisemiseen. Jos nämä investoinnit jätetään tekemättä, heikennämme pitkässä juoksussa valtion taloutta. Siksi investointivelka tulisi nähdä erillisenä ns. syöntivelasta, jota otetaan juoksevien kulujen kattamiseen. Samalla meidän on muistettava miten haavoittuvassa asemassa monet pienituloiset ovat, heihin velkaantumisen taittamiseen tähtäävät toimet ovat usein osuneet kipeimmin.

Leikkausten sijaan tarvitsemme rakenneuudistuksia ja panostuksia vihreään siirtymään, jotta valtion tuloja voidaan kasvattaa ja menoja pienentää. Kun säästöjä etsitään, voidaan leikkaaminen aloittaa ympäristölle haitallisista yritystuista, kuten teollisuuden energiaverojen palautuksesta sekä esimerkiksi lihan- ja maidontuotannon tuista.

Itse leikkaisin yritystuista noin puolet ja laittaisin tämän rahan koulutukseen. Koulutettu ja hyvinvoiva työvoima on parasta yritystukea mitä valtio voi tarjota. Loput yritystuista tulisi keskittää yrityksen aloittamisen ja investointien tukemiseen.

Samalla tuloja voidaan hakea rakentamalla fossiilitonta energiaa ja houkuttelemalla uusia investointeja Suomeen. Pitkän aikavälin tehokkuutta ja kilpailukykyä voimme kasvattaa parantamalla kansanterveyttä ja panostamalla koulutukseen.